Synskärit juhlittu ja taas yksi pitkä sunnuntai edessä. Eilen kävin siis siellä BodyFitissä, ja se oli kyllä aika kivaa. En edes muista milloin olisin viimeksi käynyt lihaskuntojumpassa, varmaan 1,5 - 2 vuotta sitten. Edellisestä jumpastakin on jo aikaa kuukausikaupalla, mutta lihaskuntojumpassa olen viimeksi käynyt Suomessa. Tunti ei ollut ollenkaan liian rankka, vaikka rankka olikin. Keskisyke näytti olevan 130 ja luulen, että ihan hetkellisesti syke nousi max 160 tietämille. Tunti oli siis ihan vaan lihaskuntoharjoittelua pienen alkulämmittelyn jälkeen, mutta lähinnä oman kehon painolla. Vähän tehtiin myös käsipainoilla, mutta vaan olkapäitä enintään viisi minuuttia. Eli ehkä otankin jo nyt yhden viikkottaisen BodyFitin ohjelmaani.

Eilisen kuntoilun jälkeen tulin kotiin suihkuun ja laittautumaan. Samalla pesin myös koneellisen pyykkiä. Kun pyykit oli pyörineet mentiin käymään vielä kaupassa ennen synttäreille lähtöä. Synttärikemuissa oli oikein mukavaa, pari tutumpaa työkaveria ja pari uutta tuttavuutta. Oli todella hauskaa ja mukavaa tutustua työkavereihinkin työpaikan ulkopuolella. Olisi kiva saada tänne ihan oikea ystävä/tuttavapiiri, vaikka sitten työkavereista. Noh, joka tapauksessa meillä on jo nyt laajempi tuttavapiiri täällä, kuin mitä meillä oli Joensuussa asuessa, jos minun sukulaiset jätetään pois laskuista.

Olen ollut kahden vaiheella, että menisinkö tänään salille vai en, mutta en taida mennä. Ulkona on aivan mielettömän hieno keli, aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta, mutta silti ei ole kuuma, vaan ihanan syksyinen keli. Muita suunnitelmia tälle päivälle ei juurikaan ole. Vähän täytyy siistiä paikkoja, kun vaatekaapin sisältö on taas tyhentynyt keittiön tuoleille. Pyykkiäkin pitäisi ehkä yksi koneellinen pestä. Tiskata täytyy. Ruoaksi laitan naudanpihvejä lohkoperunoiden, papujen (sellaisten pitkänmallisten) ja salaatin kera (minulle hyvin vähän lohkoperunoita). Ilalla voisin vielä paistaa possun lihat valmiiksi ensi viikkoa varten.

Sellaista siis tänään. Olen oikein tyytyväinen tähän viikonloppuun; tarpeeksi rentoutusta, mutta silti olen saanut aikaseksi asioita. Se on harvinaista.