Luulisi, että istuttuaan kaksi tuntia kampaajalla olo olisi hemmoteltu, kaunis, yleellinen, rentoutunut. Mutta ei, olo on ärsyyntynyt, nälkäinen, hampsuinen, turhautunut. Kyllä, istuin juuri kaksi tuntia kallisarvoista viikonloppu aikaa kampaajalla. Odottamassa kampaajalle pääsyä. Kahden tunnin jälkeen luovutin, sillä edessä oli vielä kolme muuta kammattavaa. Olen niin ärsyyntynyt kaikesta turhasta istumisesta, mutta ennen kaikkea ärsyyntynyt siitä, että olin niin tyhmä ja istuin siellä niinkin kauan.

Täällähän on tapana, että kampaaja-aikoja ei mitenkään erityisemmin varata etukäteen, vaan kampaajaan vaan kävellään ja sitten odotellaan omaa vuoroa. Viime viikonloppuna poikaystävä kävi samaisella kampaajalla samoihin aikoihin, eikä joutunut odottamaan viittä minuuttia kauemmin, joten ajattelin, että kyllähän sinne pääsee. Mutta kun menin kampaajalle, tuoleissa istui jo viisi kammattavaa ja kolme lisää odotti ennen minua (siis ne samat kolme, jotka olivat minun edellä vielä kahden tunnin odottamisen jälkeen). Kampaajina oli kaksi nuorta tyttöä, jotka olivatkin sitten maailman hitaimpia kampaajia. No ok, he näyttivät tekevän varsin huolellista jälkeä, ja sitähän arvostaa silloin kun on itse kammattavana, mutta siinä odottaessa se oli kyllä aika ärsyttävää nysväämistä.

Siinä istuskellessa minulle pamahti mieleen, miksi viime viikonloppuna oli niin tyhjää ja tänä viikonloppuna niin jumalattoman täyttä: koska tällä viikolla on ollut palkkapäivä. Mietin jo, että käyn hakemassa sävytepurkin kaupasta ja odottelen sen voimin taas kuun loppupuolelle, että pääsee rauhassa kampaajalle. Mutta ehkä menen sinne uudestaan myöhemmin illalla, koska ne on kuitenkin klo. 20(!) asti auki.

Mutta argh, kun ärsyttää. Ja ärsytystä lisäsi sekin, että en voinut edes soittaa poikaystävälle, että menee kauan tai kysyä, että missä hän on/mitä tekee, että voinko edes odottaa, vai pitäisikö jo olla menossa huonekalukaupoille. Soittaa en voinut, koska puheaika on loppu. Puheaikaa en ole ladannut, koska olen jo kaksi viikkoa odottanut firman liittymää, minkä on pitänyt tulla "ihan kohta". Kun tulin kotiin, oli poikaystäväkin hävinnyt teille tietämättömille, joten nyt odottelen sitten häntä kotiin, että voitaisiin tehdä edes jotain järkevää tänään. Luojan kiitos ensi viikonloppuna on taas kaupat sunnuntainakin auki, niin ei kaikki aikaansaaminen ole lauantaista kiinni!

No, nyt yritän saada jotain aikaseksikin, niin ehkä se ärsytyskin helpottaa.