No nyt tästä blogista on muodostumassa taas yksi laihdutusblogi tuhansien joukkoon. Siitäkin huolimatta aion jatkaa laidutusjuttujen kirjoittelua. Tällä viikolla kirjoittelin pitkin viikkoa itselleni ylös hyvin vaihderikasta elämäntapamuutos/laihdutus historiaani ja mietiskelin, että mikä vielä näin pitkän taipaleen jälkeen on ongelmana ja miten tästä voisi päästä eteenpäin. Tiedän kyllä muuttuneeni ja kehittyneeni aivan hirmuisesti vuosien saatossa. Parhaimpana asiana nään, että laihduttamiseni on täysin terveellä pohjalla; en varmasti koskaan enää sairastu syömishäiriöihin. Tavoitteenani ei tosiaankaan ole kaikki-mulle-heti-nyt, vaan  odotan todellakin hidasta painon putoamista. Enkä mielestäni havittele ollenkaan epärealistista vartaloa, itseasiassa painolla ei ole niinkään paljon väliä, kunhan olotila paranee ja kiinteytymistä tapahtuu. Eli uskon olevani tyytyväinen päästessäni normaalipainon lähelle, jos en vaikka ihan normaalipainoon pääsisikään. Todellista "laihuutta", alipainoisuutta tai edes alempaa normaalipainoa en todellakaan tavoittele enkä halua.

Nyt olen siis viikon verran asiaa taas aktiivisesti pyöritellyt mielessä, ja tämä viikko onkin mennyt mielestäni aika hyvin. Tiistaina siis lähdettiin työporukan kanssa reissuun ja sieltä tultiin vasta torstaina, ja ohjelmaanhan kuului tietysti hotelliaamiaiset ja muu ravintolaruokailu parin päivän ajan. Onneksi liikuntaakin saatiin, kun yksi kokonainen päivä käveltiin ihanan raikkaassa ilmassa metsässä ratkomassa pieniä pulmia ja tehtäviä sekä melottiin kohtuullinen matka. Eilen töiden jälkeen olin oikein reipas ja kävin puntilla ja sen jälkeen venyttelyssä. Tänään ajattelin piakkoin lähteä BodyFit tunnille, vaikka alkuperäisen suunnitelman mukaan ottaisin lihaskuntojumppia ohjelmaan vasta ensi kuusta lähtien. Ajattelin nyt kuitenkin käydä kasomassa, millaista se olisi ja millainen kuntotaso tällä hetkellä oikeastaan on. Illalla lähdetään viettämään erään työkaverin 30 v. synttäreitä, mutta sehän ei ole mikään ongelma, kun alkoholia ei kuitenkaan juo.

Kirjaanpa tähän nyt huvikseni eiliset ruokailut. Tällä hetkellä ei siis ole ruveta merkkaamaan säännöllisesti ruokia ylös, mutta satunnaisesti, milloin huvittaa saatan niin tehdä. Eli eilen:

Aamupalaksi pala leipää rasvalla, kinkulla ja paprikalla, Actimell,  omenamysliä ja maitoa sekä kahvia, vähän manteleita
Aamuvälipalaksi suklaatäytekeksi
Lounaaksi aasialaista ravintolassa, eli kuningas rapua (?) valkosipuli-tomaatti-kastikkeessa, herneenpalkoja ja kirsikkatomaatteja, pieni kahvikupillinen riisiä, latte
Iltaruoaksi kinkkukiusausta, 2 palaa ruisleipää rasvalla, maitoa, rae-juustoa, parit mantelit
(punttitreeni)
Treenin jälkeen mustikka proteiinipirtelö
Iltapalaksi omena ja manteleita

Liian vähän kasviksia, mutta muuten ihan ok. Kaikkein vaikeinta tällä viikolla on ollut muistaa syödä hitaasti ja pitkään pureskellen. Nyt oikein vasta tajuaa, miten nopeasti, isoin suupaloin ja hotkien normaalisti on tullut syötyä. Hitaasti syöminen ja välipalojen muistaminen on ehdottomasti vaikeinta.

Laitetaan nyt samoin tein tämän päivän syömiset:

Aamupalaksi ruisleipä rasvalla, kinkulla ja paprikalla sekä kuppikahvia ja muutama manteli
Aamuvälipalaksi 250 g puutarhavattuja
Lounaaksi perunamuusia, 3 königsberger klopsea, maitoa, kurkkua, tomaattia, 1 ruisleipä rasvalla ja muutama manteli
Välipalaksi kahvia ja muutama manteli sekä actimell
(BodyFit)

Sen jälkeen varmaan vielä kinkkukiusausta raejuustolla. Illalla varmaan jotain pientä snäkkiä juhlissa.

Jumppailun jälkeen pitäisi vielä lähteä käymään kaupassa ja ehkä jopa kaupungilla. Haluaisin uudet patalaput ja lakanat, kun ensi viikolla saadaan varmaankin se uusi sänky. Kaupasta pitäisi taas käydä useamman päivän tarvikkeet, mutta ei taas ole mitään ajatusta siitä, mitä sitä syötäisiin.

Tänään sain myös jotain muuta aikaiseksi: sain käytyä siellä sairaskassan toimistossa vaihdattamassa osoitteeni sairasvakuutuskorttiin. Nyt on siis kaikki tekosyyt poistettu ja voisin kävellä milletahansa lääkärille varaamaan ajan. Ehkä ensi viikolla... On tämä kyllä ihan naurettavaa, kun ei aikuinen ihminen saa tällaista pikkuasiaa hoidettua...

Mutta nyt siis ahkerana salille.