En ole koskaan ollut sairauden takia poissa töistä, mutta tänään päätin kovan taistelun jälkeen jäädä kotiin. Eilen illalla oli niiiin kehno olo, vaikka töissä joten kuten sinnittelikin ja huomenna olisi tiedossa 13h työpäivä työmatkoineen, joten parempi tänään jäädä kotiin ja levätä. En ymmärrä miksi se kotiin jääminen on niin vaikeeta, vaikka töissä olokin on aikamoista tuskaa kun pää on ihan tötteröllä. Jotenkin tuntuu, että pitäisi olla aivan hirvittävän kammottavan sairas, että kotiin voi jäädä. Suorastaan, jos työpaikalle vaan saa itsensä raahattua, niin sinne olisi mentävä.

Eli tänään siis kotona makoilua. Päivästä tulee kyllä niin yltiö tylsä ja pitkä, kun heräsin näin ihan normaaliin aikaan klo.6. Ajattelin vielä sängystä noustessa, että kaipa tästä töihin kykenee, mutta sitten noita aamujuttuja tehdessä alkoi hirvee nenän valuminen, ja nyt on sitten kaulan imusolmukkeetkin kipeytyneet. Joten jäin kotiin, vaikka olinkin jo melkein laittautunut. Ohjelmassa tänään makoilun lisäksi varmaan unta ja leffoja. Jos kykenee, niin lisäksi virkkuuta ja neulontaa; aloittelin eilen illalla jo boleron hihaa, kun sain töiden jälkeen ostettua ne sukkapuikot. Eli siis lepoasento kutsuu..