Katsoin eilen tämän melko uuden elokuvan Knocked up ("Paksuna" kai suomeksi). Leffa oli aika tasapaksu ja yllätyksetön, enkä yhtään tykännyt sen miespääosan esittäjän äänestä, se ei jotenkaan sopinut rooliin. Leffasta on jäänyt (valitettavasti) yksi asia mieleen, ja se varmaankin vainoaa minua koko lopun elämäni. Elokuvan juonenahan on se, että nuoret harrastavat suojaamatonta seksiä sillä seuraamuksella että nainen tulee raskaaksi (kyllä, elokuvassa heristetään sormea ja näytetään, miten teoistaan pitää kantaa vastuu). Ja elokuva loppuu tietenkin synnytykseen. Seksin ja synnytyksen välissä puidaan sitten parisuhteita ja nuorien vanhempien kurjaa elämää muka hauskasti. Kauniiksi lopuksi tässä leffassa näytetään se hetki juuri ennen lapsen putkahtamista maailmaan, ja se näytetään kauheimmalla mahdollisella tavalla: naisen sukupuolielin hirmuiseksi puolipalloksi venyneenä, kun vauvan pää on juuri puskemassa läpi lihan. En usko, että olisi edes ollut niin paha, jos ne olisivat näyttäneet vaikka sen vauvan pään jo ulos pulpsahtaneena, se päähän olisi silloin peittänyt sen sukupuolielimen, mutta se hetki juuri ennen pulpsahtamista... Se näytti ihan samalta kuin joku hevosen sukupuolielin, niin kuin luonto-ohjelmissa olen sen nähnyt. Hyi, se oli kamalaa, se oli rumin naisen sukupuolielin, jonka olen koskaan ikinä nähnyt.

Ja aivan kuin herkkä mieleni ei olisi järkkynyt jo tarpeeksi. Tänään kuntosalin pukuhuoneessa näin, mitä tapahtuu kun vanha ihminen laihtuu liikaa: keski-ikäinen tai keski-iän ylittänyt, luisevaksi nahkasäkiksi laihtunut nainen laittaantui ja käveli ympäri pukuhuonetta pyyhe lanteillaan. Siis ilman mitään yläosaa! En ikinä unohda niitä rintoja; tyhjät, luun päällä lerpattavat nahkarämpylät.

Nämä viimeaikaiset kokemukset eivät ainakaan lisää halukkuutta, suorastaan toimivat ehkäisyvälineenä. Paljon saa tapahtua ja monta mielikuvaa unohtua, ennen kuin raskaus alkaa taas tuntua hyvältä ajatukselta...